Hyvinvointialueita valmistellaan kovassa kiireessä eri puolilla Suomea, myös Vantaa-Kerava hyvinvointialuetta. Tehtävää on paljon, jotta sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy hallitusti kunnilta hyvinvointialueille. Kaikkein tärkeintä on palvelujen yhdenvertainen saatavuus alueiden eri osissa ja sosiaali- ja terveydenhuollon hyvä yhteen toimiminen. Vain silloin ihmiset tulevat autetuiksi. Järjestöt on viisasta ottaa kumppaniksi hyvinvointialueita valmisteltaessa alusta lähtien. Siis nyt! Järjestöt ovat korvaamaton osaaja ja voimavara. Ne ovat lähellä ihmistä ja läsnä silloinkin ihmisten apuna, kun julkiset palvelut eivät ole. Sote-lakipaketti velvoittaa hyvinvointialueet yhteistyöhön järjestöjen kanssa ja tukemaan niiden toimintaedellytyksiä.

Valmistelukiireessä ei pidä unohtaa järjestöjen suurta merkitystä. Suomessa on 11 000 sote-järjestöä, joista 200 valtakunnallisia. Uusia yhdistyksiä syntyy koko ajan enemmän kuin lakkautuu. Sote-järjestöissä on 1,3 miljoonaa jäsentä. Niiden taloudellinen volyymi on 1,8 miljardia euroa. 37 000 vankan ammattilaisen lisäksi niissä toimii puoli miljoonaa vapaaehtoista, joiden työ vastaa vähintään 21 000 henkilövuotta. Vapaaehtoistoimintaan sijoitettu yksi euro tuo kuusi euroa takaisin. Ammattilaisten ja vapaaehtoisten lisäksi sote-järjestöissä on saman elämäntilanteen kokenutta vertaistoimijaa tukijana. Sote-järjestöt ovat erittäin hyviä osaajia, kun puhutaan ihmisten monimutkaisista ongelmista ja monista samanaikaisista tuen tarpeista. Niissä osataan rakentaa palvelukokonaisuuksia sekä yhdistää ammatillista, vapaaehtoisten ja vertaisten tukea toisiinsa. Järjestöt ovat myös uusien toimintatapojen kehittäjiä ja innovaattoreita. Ne voivat olla hyviä hyvinvointialueiden kirittäjiä kumppaneina. Sote-uudistuksessa pelkkä hallinnon uudistaminen ei riitä, vaan myös toimintatapojen on uudistuttava.

Jokaisella hyvinvointialueella on kartoitettava, mitä järjestöjä siellä toimii ja mitä niillä on tarjota. Järjestöjen osaaminen ja tarjoama apu pitää saada osaksi jokaista hyvinvointialuestrategiaa.  Järjestöjen ja julkisen vuoropuhelulle tarvitaan myös pysyvät rakenteet. Lainsäädäntöhän velvoittaa vähintään vuosittain hyvinvointialueita ja kuntia neuvottelemaan hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä tekevien toimijoiden kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteista ja konkreettisesta toiminnasta.

Kunnat ovat toiminta-avustuksin tukeneet järjestöjä. Se on ollut erittäin tärkeää. Vaikka sote kunnista lähtee, sote-järjestöt ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävä jää kunnille sivistystoimen ja muiden tehtävien lisäksi. Kuntien tulee jatkossakin avustaa järjestöjä ja tarjota niille toimintatiloja.

Hyvinvointialueitakin velvoittaa järjestöjen toimintaedellytysten tukeminen. Se voi yhtäältä olla toiminta-avustuksia. Olemassa olevien sopimustenhan on tarkoitus kunnilta siirtyä hyvinvointialueille. Pelkkä siirtyvistä sopimuksista huolehtiminen ei riitä. Sote-järjestöt tuovat miljoonia euroja alueille STEAn myöntäminä valtionavustuksina. Osa pysyväisluonteisesta STEA-avusteisesta toiminnasta rahoitetaan kyseisellä valtionavustuksella järjestölle ja samaan toimintaan järjestön kunnalta saamalla rahoituksella.  Kumppanuustoimintaan tuleva rahoitus voi olla suurimmillaan 50% eli satoja tuhansia euroja. Näin on esim. mielenterveyskuntoutujien klubitaloissa. Muita vastaavia monirahoitteisia, STEA-avustuksella ja kunnan rahoitusosuudella mahdollistettuja toimintoja ovat muun muassa erilaiset kohtaamispaikat, perheväkivallan avopalvelut ja vauvaperheiden päiväryhmät. Näistä ei välttämättä ole virallisia sopimuksia, jotka siirtyisivät. Jokaisella hyvinvointialueella kannattaa perata nämä järjestöjen kanssa olevat kumppanuustoiminnat ja varmistaa niiden rahoituksen jatkuvuus. Ilman sote-järjestöjä hyvinvointialueet ja ennen kaikkea ihmiset eivät pärjää. Järjestöt ovat tärkeä osa kuntien ja alueiden elinvoiman ja hyvinvoinnin rakentamista.